Mun ylioppilasjuhlat 3.6.2017

Tästä postauksesta tulee tosi pitkä, varoitan jo etukäteen, hahah! :D Kuvia kerty tuolta ylioppilaspäivätä ihan kiitettävä määrä ja tekstiäkin riittää.

Tosiaan, nyt multa on lukio sitten lopullisesti takanapäin. Jos totta puhutaan, en vieläkään jotenkin ymmärrä koko asiaa. Musta tuntuu edelleen siltä, että meen elokuussa takaisin tuttuun ja turvalliseen lukioon tuttujen luokkalaisten kanssa ja meen istumaan tuttujen opettajien oppitunneille. Ehkä ajatus siitä, että en oikeasti mene lukioon enää takoutuu mun päähän jossain vaiheessa tätä kesää. Jokatapauksessa mun juhlapäivä oli ikimuistoinen ja oon onnellinen, että niin moni mulle tärkeistä ihmisistä pääsi paikalle mun suurena päivänä ♥ 

Päivähän alkoi tietysti koulun omalla juhlalla. Me abit tultiin rehtorin johtamana sisälle ala-asteen liikuntasaliin ja mentiin istumaan omille paikoillemme. Ensimmäisenä vuorossa oli muutama musiikkiesitys, joista vastasivat lukion 1.-2.-luokkalaiset. Seuraavana ohjelmassa edettiin opon ja rehtorin pitämiin puheisiin. Seuraavaksi koitti kaikkein jännittävin hetki: ylioppilastodistuksen ja ylioppilaslakin noutaminen edestä. Tuota hetkeä jännitin oikeasti kaikista eniten. Pelkäsin, että kompastun mun kengissä (vaikka mulla ei mitkään huimaavan korkeat korot olleetkaan), tiputan mun lakin maahan tai unohdan niiata yleisöä kohden lopussa. Kaikki meni kuitenkin hyvin, enkä unohtanut mitään.

Todistusten ja lakkien saamisen jälkeen oli vuorossa ylioppilaan puhe, jonka eräs meidän luokkalainen piti. Vaikka kuinka yritin olla itkemättä, kyllä siinä muutama kyynel vierähti, kun ajatteli mennyttä lukiotaivalta ja sitä, että emme tule enää samoilla tunneilla olemaan luokkalaisten kanssa. Ylioppilaan puheen jälkeen jaettiin stipendit ja mun suureksi yllätykseksi mäkin sain yhden. Ei mun lukio tietenkään huonosti mennyt (keskiarvo 7,4), mutta en silti ajatellut saavani stipendiä. Stipendien jakamisen jälkeen laulettiin vielä Maamme laulu, minkä jälkeen opettajat, oppilaat ja sukulaiset siirtyivät onnittelemaan meitä uusia ylioppilaita.

Koulun juhlan jälkeen siirryttiin meille kotiin lähisukulaisten kanssa. Mun täti oli miehensä kanssa jääneet meille koulun juhlan ajaksi tekemään vielä viime hetken valmisteluja. Kaikille lähisukulaisille oli tilattu kinkkukiusausta, joten syötiin sitä ennen muiden vieraiden paikalle tuloa. Koska mun juhlamekko oli tummansininen, meidän juhlapöydästä löytyi myös muutama sininen yksityiskohta. Kakun päällä olleet kukat olivat sinisiä, isossa kulhossa oli Fazerin sinistä ja äiti oli tilannut netistä noita tummansinisiä kahviliinoja, joissa luki mun nimi sekä päivämäärä. Lisäksi ulkona olevilla pöydillä oli sellasia sinisiä helmikoristeita, mutta niistä en valitettavasti muistanut ottaa kuvaa missään vaiheessa päivää. Suurin osa tarjottavista oli tilattu, mutta mokkapalat me tehtiin äitin kans ite. Tajusin just, että en myöskään ottanu meidän voileipäkakuista kuvia.

Päivän aikana meillä kävi kaikenkaikkiaan 113 vierasta ja musta on oikeasti niin ihanaa, että niin moni pääsi paikalle. Näin pitkästä aikaa mun sukulaisia, jotka asuu vähän kauempana. Äitin serkku tuli miehensä ja lapsenlapsensa kanssa Vääksystä asti. Ne jäikin meille sitten yhdeksi yöksi, joten päästiin vielä oikeen kunnolla viettämään aikaa heidän kanssaan vielä sunnuntainakin. Ainoa asia, mikä mua jäi harmittamaan oli se, että en kerennyt kutsumaan mun luokanvalvojaa ollenkaan käymään juhlissani. Niin moni ihminen kävi koulullakin onnittelemassa, että siihen mennessä kun kaikki ihmiset olivat onnitelleet, luokanvalvojani oli jo kerennyt lähtemään pois koululta. Opo oli kuitenkin vielä koululla ja hän tulikin loppuillasta sitten käväisemään juhlissa ja antoi vielä viimeisiä vinkkejä tiistain pääsykokeisiin. Neuvot olivatkin kyllä tarpeen pääsykokeissa.

Sää tuona lauantaina oli erittäin tuulinen ja kylmä (kuten sekaisin olevasta tukasta voitte huomata), vaikka aurinko paistoikin suurimman osan päivästä. Mun oli pakko pitää ulkona tuota valkoista villatakkia, koska ilman sitä olisin varmana jäätynyt. Tuo päälläkin oli kyllä aika kylmä. Jessica otti musta muutaman kuvan kiitos korttia varten ja myöhemmin kun Veera ja Sara tulivat käymään, Sara otti muutaman yhteiskuvan musta ja Veerasta. Oltiin siis Veeran kanssa samalla luokalla lukion ykkösellä, mutta sen jälkeen Veera muutti Pietarsaareen ja vaihtoi myös lukiota. Vaikka Pietarsaari ei hirveän kaukana olekaan, nähdään silti Veeran kanssa aika harvoin. Edellisen kerran näin Veeran helmikuussa ennen penkkareita ja abiristeilyä, eli aivan liian kauan aikaa sitten.

Viimeiset vieraat lauantaina lähtivät joskus kymmenen aikaan illalla. Tuo päivä meni ihan uskomattoman nopeasti ja tuntui, etten kerennyt kunnolla puhumaan kenenkään vieraan kanssa, koska koko ajan piti olla toivottamassa uusia vieraita tervetulleeksi tai käydä hyvästelemässä lähtevät vieraat. Vaikka pidin ja nautin juhlapäivästäni erittäin paljon, olen myös iloinen siitä, että ylioppilasjuhlat ovat vain kerran elämässä. Olen kuitenkin varma siitä, että tulen muistamaan oman ylioppilasjuhla päiväni ikuisesti.

Suuret kiitokset vielä kaikille muistaneille! ♥

-Sofia

PS. Haluaisitteko, että teen postauksen saamistani lahjoista? :) Enimmäkseen sain lahjaksi rahaa, mutta sain toki paljon muutakin. Jos teitä vain kiinnostaa, voisin kyllä tehdä myös lahjapostauksen! :)