Hyvän joulun toivotukset!

Haluan tän postauksen myötä tulla toivottelemaan kaikille oikein hyvää ja rauhallista joulua, vaikka joulupäiväkin alkaa olla jo paremmalla puolella. Joten ihanaa joulua kaikille!💗

Mä voisin kertoa tässä vähän lyhyesti omasta joulustani. Olin keskiviikkoon asti Kokkolassa ja aatonaattoiltana tulin tänne kotikotiin. Jouluaatto vietettiin lähinnä vain oman perheen kesken, tosin mun serkku kävi pikaisesti ojentamassa lahjat meille ovenraosta. Jouluaattoaamu meni tietysti Joulupukin kuumalinjan parissa, koska se on jokajouluinen perinne. En muuten jaksa juurikaan herätä aamulla aikaisin, mutta jouluaattoaamu on aina se poikkeus, jolloin jaksan nousta vaikka kuinka aikaisin. Joulupukin kuumalinjan jälkeen katsottiin totta kai Lumiukko ja sen jälkeen mentiin saunaan. Käytiin me myös haudalla ennen jouluruuan syömistä ja sitten ruuan jälkeen illalla jaettiin ja avattiin perheen kesken kaikki lahjat. Voisin tehdä tänne blogiin myös postauksen mun joululahjoista, jos teillä on vain kiinnostusta!

Tämä joulupäivä puolestaan on kulunut erilaisten leffojen ja joulumusiikin parissa. Yhtäkkiä päähän iski myös ajatus siitä, että haluaisin kirjoittaa blogiin, joten täällä sitä ollaan. Tämä vuosi on ollu tosi poikkeuksellinen monellakin tapaa ja tosi paljon asioita on tapahtunut sinä aikana, kun en ole tänne kirjoittanut. En oikein tiedä miten toteuttaisin vuosikoostepostauksen, joten jos teillä lukijoilla on jotain ideoita, nii kommenttikenttään saa ihan vapaasti heittää toiveita ja ideoita!

En oikein tiedä miten tämän pikapostauksen lopettaisin, mutta kertokaapa tuolla kommenteissa vaikkapa teidän kuulumiset, jos siellä ruutujen toisella puolella on vielä ketään!💔

Instagram 2019 Best nine

Heippa sinne ruutujen toiselle puolelle! Mä tein uutena vuotena vain yhden lupauksen itselleni, ja se oli se, että herättäisin blogin taas henkiin. En kyllä tiedä, onko siellä ruutujen toisella puolella enää edes ketään, mutta teen paluun tänne blogiin ihan omaksi ilokseni. Näiden kuluneiden kuukausien aikana on tapahtunut paljon kaikkea, mutta voisi sanoa että yhtäkään päivää ei ole mennyt niin, ettenkö olisi miettinyt tätä blogia tai sen kohtaloa. Monta kertaa kuluneiden kuukausien aikana mun on tehnyt mieli poistaa koko blogi, toisinaan taas mun on tehnyt mieli poistaa kaikki vanhat postaukset ja aloittaa ikään kuin puhtaalta pöydältä. Joinakin päivinä olen miettinyt sitä, että alottaisin kokonaan uuden blogin. Nyt olen kuitenkin tehnyt sen päätöksen, että ainakin toistaiseksi kaikki vanhat postaukset jäävät ja jatkan bloggaamista täällä blogissa. Voisin vielä erikseen tehdä sellaisen koostepostauksen viime vuodesta, jossa kerron pääpiirteittäin mitä vuoden aikana tapahtui, mutta nyt ajattelin palata tänne blogimaailmaan ihan vain näyttämällä instagramistani viime vuoden yhdeksän suosituinta kuvaa, koska niidenkin kautta pääsette vähän kurkkailemaan mitä kaikkea teinkään viime vuoden aikana blogihiljaisuuden aikana. Idean tähän sain Sinin blogista!

Vuoden tykätyimmäksi kuvaksi osoittautui valmistujaiskuvani. Valmistuin tosiaan toukokuussa lastenohjaajaksi Kaustiselta. Oli kyllä kaikin puolin tosi ikimuistoinen päivä, koska tutkintotodistuksen myötä sain ensimmäisen ammatin käteeni. Tuntuu kuin tuo päivä olisi ollut vasta eilen, vaikka todellisuudessa kuvan ottamisesta on jo yli puoli vuotta.

Toiseksi tykätyimpänä kuvana on ihan perusselfie toukokuulta, jolloin fiilistelin tulevia Euroviisuja!😍 Viime vuoden Euroviisut oli vihdoinkin sellaiset, joissa mun suosikki voitti, kun aikaisempina vuosina melkein mun inhokkiedustajat on voittanu.

Voisi melkeinpä sanoa, että viime vuonna olin enemmän itse kuvattavana kuin kameran takana. Tämä kolmanneksi tykätyin kuva on viime vuoden tammikuulta, suunnilleen oikeastaan näiltä ajoilta. Lunta oli aika mukavasti ja aurinko paistoi niin ihanasti, että mentiin sen kunniaksi kuvailemaan. Tykkäsin tuosta mun takista niin paljon, mutta valitettavasti se koki toisen talvensa jälkeen lopun, kun molemmissa kainaloissa oli jostain selittämättömästä syystä reikä😂

Sitten kuvia kesältä! Tää kuvausreissu me tehtiin Uusikaarlepyyhyn, missä en ollut aiemmin käynytkään, vaikka Uusikaarlepyy sijaitseekin vain reilun 40 kilometrin päässä kotoa. Uusikaarlepyy oli tosi hienoa ja kivaa aluetta ja voisin mennä sinne joskus uudestaankin kuvailemaan!

Vuoden viidenneksi tykätyin kuva on meidän pienestä karvapallerosta, Lumosta, joka muutti meille elokuussa! Lumo on rodultaan Suomenlapinkoira ja se on juhannuksena syntynyt, eli se on reilu puolivuotias nyt. Lumo on tuonut meidän perheeseen paljon iloa ja naurua ja nyt tätä kuvaa katsoessa tuntuu hassulta että Lumo tosiaan on ollut joskus näin pieni. Koiranpennut kasvaa niin nopeasti!

Mulle pidettiin vasta heinäkuussa viralliset valmistujaiset, vaikka valmistuinkin toukokuussa. Tässäpä yksi kuvista, jotka tuona päivänä otettiin!

Ensimmäinen meikitön selfie pitkään aikaan, jonka uskalsin julkaista johonkin. Mä hengaan 90% ajasta täysin meikittä, mutta silti suurimmassa osassa mun selfieitä ja ylipäätään kuvia, mulla on meikkiä. Muistan, kuinka pyörittelin mielessäni ennen kuvan julkaisua, että voinko mä laittaa kuvan itestäni someen, jossa mulla ei oo meikkiä ja tulin siihen tulokseen että miks en vois ja niinpä mä sitten julkaisin tän.

Sitten vähän uudempi kuva Lumosta, vaikka tuntuu että se on tämänkin kuvan ottamisesta kasvanut ihan hurjan paljon! Kuvan ottamisen aikaan maahan satoi ensilumi ja Lumokin näki ensimmäistä kertaa lunta. Oli hauska seurata kuinka se juoksi pihalla ja otti hiutaleita kiinni kielellään!😂💗

Yhdeksäntenä ja viimeisenä kuvana on kuva toukokuulta. Olin juuri saanut kuulla hyviä uutisia, koska sain tietää että olen suorittanut viimeisen harjoitteluni hyväksytyksi ja että valmistun lastenohjaajaksi. Ai että, muistan vieläkin kun kirjauduin Wilmaan sisälle lukemaan palautteen harjoittelun ajalta ja kuinka hymy nousi huulille sitä lukiessa. Yksi viime vuoden kohokohtia ehdottomasti!

Mun 2019 vuosi oli kyllä aika vauhdikas, ja niinkuin tuossa postauksen alussa sanoinkin, niin ajattelin että teen jossakin vaiheessa vielä vähän tarkemman vuosikoosteen, jos teitä siellä ruutujen toisella puolella vain kiinnostaa! Jos siellä ruutujen toisella puolella on vielä ihmisiä, niin olisi tosi kiva kuulla mitä teille kaikille kuuluu? Niin ja hyvää uutta vuotta 2020 myös tietysti!💗

Toukokuun luetut kirjat

Nyt kun oon taas takaisin blogimaailmassa, haluan ehdottomasti jatkaa myös näiden kuukausittaisten kirjapostausten kirjoittamista! Nyt kun toukokuu on vaihtunut kesäkuuksi (wau, tuntuu jotenkin tosi oudolta sanoa, että nyt on kesäkuu!), vuorossa on luonnollisesti kaikki kirjat, mitä luin toukokuun aikana. Mulla oli toukokuun alkupuolella tosi paljon vapaa-aikaa, joten se selittää osittain tätä kirjojen määrää, mitä kuukauden aikana tuli luettua. Kertokaa toki kommenteissa oletteko lukeneet samoja kirjoja kuin mä!

Stephen King - Tervetuloa Joylandiin

Kesällä 1973 Devin Jones kokee ensimmäisen sydänsurunsa, tutustuu Joylandin huvipuiston omaperäisiin ihmisiin, oppii jotakin tosirakkaudesta, kohtaa kuoleman silmästä silmään ja kasvaa aikuiseksi. Tivolin kesätyöläisille Kummitustalo on kauhujen paikka, koska huhujen mukaan siellä kummittelee murhattu tyttö. Devin alkaa epäillä, että myös murhaaja olisi edelleen huvipuistossa, elävänä ja vaarallisena..

Ensimmäinen kirja pitkään aikaan Kingiltä, jonka luen! Tykkään tosi paljon Kingin kirjoista, mutta viime vuosina niiden lukeminen on jäänyt jostain syystä vähemmälle, mutta nyt tämän kirjan myötä oon taas alkanut lukemaan enemmän Kingin kirjoja. Tämä kirja ei ollut ihan niin paljon kauhua kuin muut Kingin kirjat, joten uskoisin että myös sellaiset, jotka ei yleensä niin hirveästi kauhusta piittaa, saattaisivat tykätä tästä. Itse kiinnostuin tästä kirjasta ihan vain Kingin itsensä lisäksi myös senkin takia, että olen itse Powerparkissa nyt kesätöissä ja itsekin kummitusjunassa siis kuskina, hahah. Tykkäsin tästä kyllä aika paljon, vähän erilaisempaa Kingiä vaihteeksi. Sivuja tässä kirjassa on 288.

Golnaz Hashemzadeh Bonde - Olimme kerran

Nahid saapui Ruotsiin 30 vuotta sitten puolisonsa ja pienen lapsensa kanssa. He pakenivat Iranin islamilaista vallankumousta. Vuosia myöhemmin Nahidin puoliso on kuollut, ja lääkärit antavat hänelle itselleen korkeintaan puoli vuotta elinaikaa syövän takia. Nahid on yksinäinen ja katkera, eikä hänellä ole mitkään parhaimmat välit ainoaan tyttäreensäkään. Yhtäkkiä Nahid saa odottamattomia uutisia, ja uutisten myötä hänessä herää suunnaton halu elää.

Mä aloin lukemaan tätä mun kaverin suosituksesta ja oli kyllä ihan hyvä kirja, vaikka yleensä en tällaisia luekaan. Kirja oli tosi nopea lukuinen, koska muistaakseni en itse lukenut tätä kuin yhden illan ja seuraavana päivänä sain tämän jo loppuun. Tosi koskettava tarina, tykkäsin! Sivuja tässä kirjassa on 224.

Laura Haapala - Tiktak
Kirja kertoo Tiktakin alkuvaiheista, kun he eivät olleet vielä ihan niin suosittuja kuin he sitten loppujen lopuksi olivat. Tämä kirja on siis kirjoitettu tosiaan vuonna 2000, eli melkein 20 vuotta sitten. Tuntui ehkä hieman hassulta lukea tätä, mutta oli silti hyvä kirja. Mitenkään hirveän paksu tämä kirja ei ollut ja lisäksi fontti oli tosi isoa, joten tämän kirjan luki helposti yhden illan aikana. Sivuja tässä kirjassa on 132.

Madonna - Omin sanoin

Tähän kirjaan oli koottu Madonnan eri haastatteluista kysymyksiä ja vastauksia sekä jaettu ne erilaisiin aihealueisiin. Ideana ihan kiva, mutta silti en jotenkin lämmennyt tälle kirjalle, koska vaikka kirjassa oli aihealueet, tämä oli silti ehkä vähän sekava. Nopealukuinen tosin, koska tässä ei ollut kuin alle 100 sivua.

Anne Frank - Salaisen siiven tarinoita
Kaikkihan varmaan tietää Anne Frankin päiväkirjan, mutta tämä Salaisen siiven tarinoita on jäänyt monelle vähän vieraammaksi. Päiväkirjansa ohella Anne siis kirjoitti perheen piilopaikassa myös tarinoita, satuja ja kertomuksia, jotka hän itse nimitti Salaisen siiven tarinoiksi. Salaisen siiven tarinoista löytyy tuokiokuvia heidän elämästään salaisessa siivessä sekä mielikuvitustarinoita, jotka kertovat satuolennoista.

Mä luin silloin lukiossa jollekin äidinkielen kurssille Anne Frankin päiväkirjan ja mun oli silloin tarkoitus lukea myös tämä kirja, mutta se unohtui. Nyt pari vuotta myöhemmin törmäsin kirjastossa tähän kirjaan ja halusin tottakai edelleenkin lukea tämän. Itse en pitänyt tästä ihan niin paljoa kuin Annen päiväkirjasta, mutta tämä on vain mun mielipide. Sivuja tässä kirjassa on 181.

Olavi Koivukangas - Titanicin kolmas luokka

Titanic-laivassa oli suomalaisia matkustajia mukana 63, joista 43 hukkui laivan mukana. Kirjan päähenkilö on Ylihärmästä kotoisin ollut 41-vuotias Maria Panula, joka lähtee yhdessä viiden poikansa kanssa Amerikkaan huhtikuussa 1912. Perillä odottaa isä Juho Panula, joka oli jo edellisenä syksynä matkustanut Amerikkaan ja hankkinut sekä työn että asunnon perheelleen. Voimme vain kuvitella mantereella odottaneen Juhon tunteet, kun laiva ei saapunut koskaan perille. Olavi Koivukangas kirjoittaa kirjassaan elävästi ja mukaansatempaavasti näistä rohkeista unelmiaan etsivistä siirtolaisista.

Tämä kirja oli tosi hyvä, etenkin siksi että se perustui tositapahtumiin. Maria ja Juho Panula ovat oikeasti olleet olemassa ja Maria poikineen on valitettavasti hukkunut Titanicin mukana. Lisäksi kirjasta teki mielenkiintoisen se, että Maria ja Juho molemmat olivat Ylihärmästä kotoisin, eli noin 30 kilometrin päässä täältä, missä itse asun. Kirja todellakin tempasi mukaansa heti ensimmäisestä sivusta lähtien, eikä tätä meinannut millään malttaa laskea pois käsistään. Suosittelen todellakin lukemaan, jos Titanic kiinnostaa edes jollakin tasolla! Sivuja tässä kirjassa on 165.

Ulla Appelsin - Titanicin tuntematon lapsi
Vuonna 1912 Titanicin tuhon jälkeen merestä löytyi pienen, tunnistamattoman pojan ruumis, joka kellui vedessä ilman pelastusliivejä kasvot kohti taivasta. Tuosta lapsesta tuli kaikkien Titanicin lapsiuhrien symboli. Kuka tuo tunnistamaton poika oikein oli? Nyt arvoitus on ratkennut, ja poika on tunnistettu suomalaiseksi, vuoden ikäiseksi Eino Panulaksi. Kirja kertoo huikean tarinan siitä, keitä olivat lapsen vanhemmat Maria ja Juho Panula, miten he elivät ja mitä heille tapahtui Titanicilla, ja mitä tuhon jälkeen.

Tässä kirjassa siis kerrotaan vielä lisää Panulan perheestä ja se olikin syy, miksi lainasin ja luin tämänkin kirjan. En osaa oikein vertailla kumpi näistä kirjoista oli parempi, koska molemmat oli niin hyviä, mutta tässä kirjassa on enemmän faktatietoa kuin tuossa toisessa. Suosittelen myös tämän lukemaan, jos Titaniciin liittyvät asiat kiinnostaa! Tässä kirjassa sivuja on 223.

Linnea Parkkonen - 112 vihaan itseäni

112 vihaan itseäni vie lukijan raadollisen syvälle nuoren maailmaan, jossa anoreksia ottaa vallan. Voiko elämässä selvitä, kun oma peilikuvakin oppii valehtelemaan?

Kaikki syömishäiriöihin ja mielenterveyteen liittyvät kirjat on mun mielestä tosi mielenkiintoisia ja se olikin suurin syy, miksi tämän lainasin kirjastosta ja päätin lukea. Oli kyllä tosi mielenkiintoinen ja hyvä kirja, vaikka tosiaan vähän synkkä, minkä pystyi jo kannen kuvastakin päättelemään. En sen kummemmin ala tästä kertomaan, mutta suosittelen kuitenkin lukemaan. Sivuja tässä kirjassa on 351.

Lina Bengtsdotter - Francesca
Francescan paras ystävä kuolee, eikä kukaan usko hänen väitteitään, ettei kuolinsyy olisikaan itsemurha. Sitten Francesca katoaa. 20 vuotta myöhemmin rikostutkija Charlie Lager päätyy selvittämättä jääneen tapauksen perässä takaisin lapsuutensa kotikaupunkiin. Painajaisten riivaama Charlie saa huomata, etteivät kaikki kotiseudulla suhtaudu vanhan jutun avaamiseen suopeasti.

Tämä on kirjasarjan toinen osa. Ensimmäinen osa oli nimeltään Annabelle. Molemmissa kirjoissa on yli 300 sivua, mutta silti luin molemmat tosi nopeasti. Molemmat osat ovat tosi koukuttavia ja helppolukuisia sekä pitää jännityksessä ihan kirjan loppuun asti, mikä lisää vielä entisestään sitä koukuttavuutta. Uskon, että kaikki, jotka dekkareista tykkäävät, tykkäävät myös tästä sarjasta!

Andrew Michael Hurley - Hylätty ranta

Teini-ikäinen Tonto ja hänen autistinen veljensä Hanny ovat vuosittaisella pyhiinvaellusmatkalla Loneyn rannikkokaistalla. Katolilaisen perheen äiti uskoo, että paikallisen kapppelin vesi vielä joskus parantaa hänen vammaisen poikansa. Ihmettä ei kuulu, mutta Tonton mielessä pyörii arvoituksia: miksi viimeisillään raskaana oleva tyttö istui Bentleyn takapenkillä odottaen laskuvettä? Mitä metsästä öisin kuuluvat huudot merkitsevät?

Tässäpä kuukauden suurin pettymys kirjojen suhteen. Odotin tältä kirjalta niiiin paljon, mutta jouduin karvaasti pettymään. Tämä kirja oli niin tylsä, että mun teki niin paljon mieli jättää tämä ensimmäisen sadan sivun jälkeen kesken, mutta halusin kuitenkin antaa tälle vielä mahdollisuuden ja sinnittelin loppuun asti, mutta ihan turhaan. Tämä kirja oli mun mielestä niin sekava ja tylsä. Tulipahan nyt kuitenkin luettua. Sivuja tässä kirjassa on 427.

Tältä näytti mun toukokuu kirjojen osalta. Minkä kirjan sä oot lukenut viimeksi ja mitä tykkäsit siitä?

Valmis lastenohjaaja täällä hei!

Mä voin nyt vihdoin ja viimein virallisesti sanoa olevani lastenohjaaja! Viime perjantaina oli tosiaan valmistujaiset koulun puolesta, mutta omat valmistujaisjuhlani pidän vasta heinäkuun puolella. Näin vaan kaksi vuotta tuli lastenohjaajaksi opiskelua täyteen. Helppoja nämä kaksi vuotta eivät todellakaan ole olleet, varsinkaan tämä viimeinen vuosi. Suoritin ensimmäisenä lukuvuotena vain yhden tutkinnonosan, joten tälle toiselle vuodelle jäi peräti neljä tutkinnonosaa suoritettavaksi.😅

Mutta eipähän ainakaan voi sanoa, että tämä viimeinen lukuvuosi olisi ollut tylsä, hahah. Oon päässyt harkoissa tutustumaan tosi monipuolisesti erilaisiin työympäristöihin, joista kaikkein eniten tykkäsin koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnasta. Tuon harjoittelun aikana tuli tosiaan huomattua, että koululaisten kanssa työskenteleminen tuntuu itselle kaikkein luontevimmalta ja sen seurauksena hainkin kevään yhteishaussa opiskelemaan Seinäjoelle koulunkäynninohjaajaksi. Soveltuvuuskokeet olisi tiedossa siis ensi viikolla!

Ensimmäisenä perjantaina meillä oli kirkossa siunaustilaisuus, jossa meidät valmistuneet lastenohjaajat siunattiin seurakunnan perhetyöhön. Mulla oli kamera mukana koko päivän, mutta mun kamerassa ei kestänyt akku koulun omaan juhlaan asti, joten mulla on kamerassa kuvia pelkästään kirkosta. Koululla otettiin sen sijaan sitten kännykällä ryhmä- ja yksityiskuvia. Vähän näin jälkikäteen harmittaa tuo kameran akku, mutta eipä sille mitään voi. Pitäisi varmaan hankkia uusi akku kameraan jostakin, koska musta tuntuu että siitä kuluu nykyään tosi nopeasti akku. Valmistujaismekon tilasin muuten Bubbleroomista! Havahduin pari viikkoa sitten siihen, että mulla ei ole ollenkaan valmistujaismekkoa, joten asian kanssa meinasi tulla hieman kiire. Onneksi tuo mekko oli kuitenkin täysin sopivan kokoinen!

Mä oon ollut tänään töissä ja huomenna taas uusi työpäivä. Keskiviikkona olisi tiedossa työporukan kesken tutustumisilta. Torstai ja perjantai menee lomaillessa ja sitten viikonloppuna taas tiedossa töitä. Palataan asiaan viimeistään torstaina! Kerro mitä just sulle kuuluu tällä hetkellä? 😊

Päiväni kuvina 14.5.2019

En ole ikuisuuksiin tehnyt mitään tämän tyylistä postausta, joten nyt olisi tällaisen vuoro! Mä otin tiistaina mahdollisimman usein kuvia kaikista mun tekemisistä ja niiden pohjalta sitten tein tämän postauksen. Iltapäivällä unohdin kyllä kuvata, mutta eipä siinä iltapäivän aikana hirveästi asioita tapahtunutkaan. Tervetuloa seuraamaan mun päivää!

Heräsin tiistaina kyllä jo yhdeksältä, mutta tässä ensimmäinen kuva tiistailta. Luin tiistaina vielä tuollaista kirjaa kuin Francesca, josta saatte kuulla lisää tämän kuun lopussa. // Mulla oli tiistaina puoli yhdeltätoista parturi pitkästä aikaa. Juurikasvu värjättiin taas piiloon sekä hiuksia leikattiin vähän lyhyemmäksi. // Vähän yli kahdeltatoista tulin kotiin parturista. Tästä kuvasta näätte vähän, että millaiset hiukset mulle tuli tiistaina.

Koska pihalla paistoi niin ihanasti aurinko, menin lukemaan kirjaa ja kuuntelemaan musiikkia meidän terassille. Mulle paras rentoutumiskeino on just kirjan lukeminen ja musiikin kuunteleminen. // Kun äiti pääsi neljältä töistä, lähdettiin yhdessä Evijärvelle katsastamaan autoa. Meille tulikin loppujenlopuksi aika turha reissu, koska kukaan ei ehtinyt enää tuohon aikaan päivästä katsastamaan autoa. Viikonloppuna uusi yritys! // Illalla lähdin vielä reippailemaan ulos, koska oli niin ihana ilma. Näiden kahden kuvan välillä en oikeastaan tehnyt mitään sen erikoisempia. Taisin vain katsella videoita Youtubesta ja syödä.

Samalla kun kävelin, meidän naapurinkissa tuli mua vastaan ja sen kanssa sitten oleskelin vielä hetken aikaa pihalla kävelylenkin jälkeen. // Kävelylenkin jälkeen katsoin yhden jakson tätä kyseistä sarjaa ennen Euroviisujen ensimmäisen semifinaalin alkua. Suosittelen muuten tosi paljon tätä sarjaa, jos et ole tätä aiemmin katsonut! Huono puoli on vaan se, että tätä ei löydy Netflixistä tai Viaplaysta. Tämänkin kauden oon lainannut yhdeltä mun kaverilta. // Kymmeneltä vihdoin ja viimein alkoi kauan odotettu Euroviisujen ensimmäinen semifinaali! Mua harmittaa vähän Suomen puolesta, kun ei päästy jatkoon, mutta toisaalta tää oli odotettavissakin, ettei päästä finaaliin. Mun suosikeista Serbia, Slovenia ja Islanti pääsi jatkoon tästä ensimmäisestä semifinaalista, jeee! Tänään on edessä toinen semifinaali, jossa on paljon korkeampi taso, joten jännityksellä mietin että mitkä maat tulee pääsemään lauantain finaaliin!

Euroviisujen jälkeen luin vielä vähän aikaa kirjaa, koska musta tuntui ettei mua väsytä yhtään. // Vähän yhden jälkeen mun olikin sitten aika mennä nukkumaan.

Mitä sä oot tällä viikolla tehnyt? Mulla loppui silloin viime perjantaina viimeinen harjoittelu ja nyt tämän viikon oon lomaillut. Maanantaina oltiin äitin ja Siljan kanssa käymässä Seinäjoella, eilen olin pitkälti vaan kotona ja tänään olin käymässä Kokkolassa mun kahden kaverin kanssa. Huomisen suunnitelma on vain nukkua mahdollisimman myöhään, hahah.

Euroviisut 2019 | 5 + 1 suosikkia

Euroviisut on ihan kulman takana, koska ensimmäinen semifinaali on jo ensi viikon tiistaina! Mä aloitin Euroviisujen hehkuttamisen jo maaliskuun puolella, kun ensin valittiin Suomen oma edustuskappale ja siitä ihan hetken päästä Ruotsin viisu. Tottakai Melodifestivalen oli pakko katsoa myös, se kuuluu myös jokavuotisiin perinteisiin, ihan kuten Euroviisutkin. Viisukappaleita oon siis jo aika paljon ehtinyt kuunnella ja mulle on myös muodostunut jo omat suosikitkin, jotka nyt seuraavaksi esittelen teille!

1. Alankomaat - Duncan Laurence : Arcade

Tässäpä heti ensimmäisenä mun tämän vuoden suosikki! Pelkästään tuo musiikkivideo on ihan uskomattoman upea ja laulu itessään on vielä upeampi! Mitä nyt oon Youtubesta selaillut muidenkin tekemiä listoja ympäri Euroopan, niin tosi monen listassa tämä on ihan top 5 joukossa, joten uskon että tämä todellakin tulee pärjäämään hyvin viisuissa. Viisuedustajat on jo paikanpäällä Israelissa harjoittelemassa ja niistäkin on julkaistu jonkin verran videomateriaalia. Duncan kuulostaa livenäkin ihan uskomattoman upealta. Kappaleen lyriikat on myös tosi koskettavat. Tämä on mun ehdoton suosikki!

2. Serbia - Nevena Božović : Kruna
Täytyy myöntää, että mulla ei oo pienintäkään aavistusta siitä, mistä tässä laulussa lauletaan, koska ei ole missään vaiheessa tullut katsottua laulun englanninkielisiä sanoja, mutta se ei haittaa yhtään. Tykkään vaan tosi paljon Nevenan äänestä ja livenä hän kuulostaa mun mielestä vielä paremmalta kuin studioversiossa. Yksi tämän vuoden parhaimmista Euroviisu balladeista!

3. Slovenia - Zala Krajl & Gašper Šantl : Sebi
Tämänkään englanninkielisiä sanoituksia en ole katsonut, joten en ihan tarkalleen tiedä, mistä kappaleessa on kyse, mutta tykkään tästä vaan niiiin paljon. Kivan erilainen verrattuna kaikkiin muihin tämän vuoden viisuihin ja Zalan ääni on mun mielestä niin rauhoittava. Jonkun toisen mielestä kappale saattaa olla tylsä, mutta ei mun mielestä, vaan päinvastoin.

4. Albania - Jonida Maliqi : Ktheju tokës
Oon todella tyytyväinen siihen, että tänä vuonna tosi moni maa esittää kappaleet omalla äidinkielellään. Se luo kokonaan oman ja erilaisen tunnelman kappaleisiin. Albaniakin esittää oman viisunsa tänä vuonna omalla äidinkielellään ja tämän viisun englanninkielisiin sanoituksiin olen tutustunut sen verran, että tiedän laulun sanojen liittyvän jollakin tapaa pakolaisuuteen. Albania on mun mielestä tosi kauniin kuuloinen kieli ja tässä viisukappaleessa kuuluu myös maan oma etninen tausta, mistä suurta plussaa. Mun mielestä tässä studioversiossa Jonidan ääni ei pääse ihan niin hyvin oikeuksiinsa kuin liveversioissa, joten maltan tuskin odottaa Euroviisujen toista semifinaalia, jossa Albania kilpailee!

5. Ruotsi - John Lundvik : Too Late For Love
Ja Ruotsi tekee sen taas! Palaa siis hyvällä kappaleella Euroviisuihin! Mä tykkäsin tästä heti, kun katsoin Melodifestivalenin tämän vuoden karsintoja ja olin niin onnellinen, kun nimenomaan tää voitti! Tähän väliin sellainen hauska fakta, että John on tänä vuonna viisuissa mukana kahdella eri kappaleella, koska hän on ollut mukana kirjoittamassa Iso-Britannian viisukappaletta, joka ei sekään mun mielestä ole yhtään huono. John on tosi karismaattinen esiintyjä ja livenäkin kuulostaa tosi hyvältä. Lisäksi tää on mulle sellanen kappale, jota kuunnellessa piristyy heti.

+1 Islanti - Hatari : Hatrið mun sigra
Ja nyt mun täytyy kyllä myöntää, että yllätän itsenikin laittamalla tämän tänne, koska tämä on niin kaukana siitä musiikista, mitä yleensä kuuntelen!😅 Mutta juuri sen takia lisäänkin tämän tänne näin extra mainintana! Aluksi en tykännyt tästä yhtään, mutta nyt kun tätä on kuunnellut, tästä on tullut koko ajan vain parempi ja parempi. Ehkä tää on se mun guilty pleasure näissä Euroviisuissa. Mutta täytyy kyllä myöntää, että tuosta musiikkivideosta en edelleenkään välitä niin hirveästi, mutta onneksi kuuntelen musiikkia yleensä Spotifysta, niin sitä ei tarvitse katsoa.🙈

Tällaiset suosikit mulla tänä vuonna! Näiden lisäksi tykkään kyllä myös tosi paljon Maltan, Kyproksen, Sveitsin ja Azerbaijanin viisukappaleista, kannattaa nekin siis käydä kuuntelemassa! Mites sä, katotko sä Euroviisuja ja jos oot tutustunut jo tämän vuoden viisuehdokkaisiin, niin mikä on noussut sun suosikiksi? Hyvää alkanutta viikonloppua kaikille! ♥

Hei hei mitä kuuluu + Milloin viimeksi tag

Kuinkahan monta kertaa oon näiden menneiden kuukausien aikana kirjautunut bloggeriin sisälle ja aloittanut uuden postauksen kirjoittamisen? Useita, useita kertoja. Jokaisella kerralla on kuitenkin tuntunut, että se teksti, mitä oon kirjoittanut, on ollut jotenkin tosi tyhmän ja "tönkön" kuuloista, joten postauksen kirjoittaminen ja julkaiseminen on sitten jäänyt siihen. Nyt mä oon kuitenkin täällä taas ja mulla on pää täynnä erilaisia postausideoita, joita haluan päästä toteuttamaan mahdollisimman pian!😎 Mä ajattelin tehdä tämän paluun siten, että kerron ensin mun kuulumisia ja lisäksi tämän postauksen lopussa on haaste, jonka löysin Iinan blogista! Postauksen kuvituksena toimii kuvat, joita on otettu tässä kuluneen talven ja kevään varrella.

Mistäköhän sitä nyt alottais? Noh, alotetaanko nyt vaikka sillä, että mun lastenohjaajaopinnot alkaa olemaan siinä pisteessä, että tämän kuun lopussa mä valmistun! Viime syksynä en olis kyllä kieltämättä ehkä uskonut, että keväällä saan paperit käteen, koska mulla oli neljä tutkinnonosaa vielä suorittamatta, mutta oon nyt tosiaan kaikki neljä saanut suoritettua kunnialla tämän lukuvuoden aikana. Mulla on nyt tällä hetkellä meneillään viimeinen harjoitteluviikko seurakunnalla ja ennen seurakuntaharkkaa olin neljä viikkoa päiväkodilla. Nyt seurakunnalla oon ollut kuusi viikkoa. Harjoittelupaikan saaminen päiväkotiharkkaa varten oli kyllä hieman haasteellista, koska sain kysyä viidestä eri paikasta ennen kuin tärppäsi. Olin kielisuihkutus päiväkodissa, jossa siis toisena kielenä suomen ohella on englanti. Oli kyllä mielenkiintoiset neljä viikkoa!

Täytyy kyllä myöntää, että aluksi mua jännitti mennä seurakunnalle harjoitteluun tosi paljon. Jotenkin ennen sinne menoa musta tuntui siltä, että se ei ole ollenkaan mun juttu, vaikka monella riparilla onkin tullut oltua isosena tässä vuosien varrella. Mutta kas kummaa, oon tykännyt olla siellä tosi paljon. En kuitenkaan nää itteäni tulevaisuudessa työskentelemässä seurakunnalla, vaikka siellä onkin ollut kivaa. Se juttu, mitä eniten harjoittelun aikana jännitin, oli hartauksien suunnittelu ja pitäminen. Nyt kuuden viikon aikana oon jo tottunut hartauksien pitämiseen, eikä se olekaan niin hirveän vaikeaa kuin aluksi ajattelin.

Toinen vähän isompi juttu tässä hiljaisuuden aikana on ollut se, että oon saanut taas kesätyöpaikan! Meen tänä kesänäkin Powerparkiin töihin, ihan niin kuin viime kesänäkin. Työt mulla alkoi jo huhtikuun puolella koulutuksien merkeissä ja olihan siellä jo avajaisetkin viikko sitten lauantaina. Tykkäsin viime kesänäkin olla siellä tosi paljon, joten luulen että tästäkin kesästä siellä tulee aivan mahtava!

Palataanpa vielä hetkeksi hiihtolomaan, vaikka siitä onkin jo pitkästi yli pari kuukautta. Mun hiihtoloma ei saanut mitään parasta mahdollista alkua, koska ajoin heti hiihtoloman alkajaisiksi perjantaina autolla puuhun, minkä seurauksena jouduin olemaan kolme viikkoa ilman autoa. Mulle ei onneksi käynyt mitään, mutta auto tosiaan oli korjauksessa kolmisen viikkoa. Ja jos asiasta pitää jotakin positiivista löytää, niin se että ajoin meidän pihatiellä siihen puuhun, joten vauhtia ei ollut kuin maksimissaan 20km/h. Meidän pihatie oli silloin siis niin liukas, että vaikka kuinka yritin rattia kääntää toiseen suuntaan, niin auto vain liukui puuhun. Lisäksi samana päivänä multa otettiin hammaslääkärissä hammas pois ja hiihtoloman pari ensimmäistä päivää kuluikin sitten suukivun kanssa. Mutta samana päivänä lähdin myös mun kaverin kanssa pariksi päiväksi Helsinkiin ja meillä oli tosi kiva reissu!

Ja tähän postauksen loppuun ajattelin tosiaan ottaa tämän Milloin viimeksi haasteen!😊 Pääsette tämänkin myötä vähän vielä lisää kärryille mun viime aikaisista kuulumisista.

Milloin viimeksi...

...tutustuit uuteen ihmiseen? - Viikko sitten lauantaina, kun Powerparkissa oli avajaiset, niin tuli tutustuttua uusiin työkavereihin.
...jokin ihana asia sai sinut itkemään? - Nyt täytyy kyllä myöntää, että en osaa sanoa. Itken loppujen lopuksi aika harvoin, enkä muista koska olisin viimeksi itkenyt.
...luin muiden blogipostauksia? - Ehkä joku tunti sitten suunnilleen.
...inspiroiduin? - Tänään, kun luin postauksia muiden blogeista.
...ostin? - Eilen ostin itelleni leffalipun ja herkkuja leffaan.
...hermostuin? - En kyllä tiiä. Hermostun aika harvoin mistään.
...näin ystävää? - Viime viikonloppuna.
...herkuttelin? - Just tässä samalla kun tätä postausta kirjotan, niin syön suklaata ja sipsejä😄
...haastoin itseäni? - Viime viikolla, kun aloitin suunnittelemaan seurakuntanäyttöä, joka alkoi jo viime viikolla ja jatkuu vielä tämän viikon.
...nukuin hyvin? - Toissayönä.

Nyt kun mä oon kertonut omat kuulumiseni ainakin noin pääpiirteittäin, niin haluan seuraavaksi kuulla, että mitä teille siellä ruudun toisella puolella kuuluu?😊 Tai onko täällä enää ylipäätään ketään lukemassa mun höpinöitä? Mä pyrin nyt tulevaisuudessa kirjoittamaan tänne n. 2-3 kertaa viikossa, mutta en kuitenkaan halua ottaa tästä postailemisesta minkäänlaisia paineita itselleni. On kiva aloittaa vähän tällaisella rennommalla otteella ja postailla silloin kun itsestä tuntuu parhaimmalta. Nyt toivottelen teille ihanaa alkanutta viikkoa ja palaillaan taas pian! ♥