Vaikka haluan pääasiassa pitää tämän blogin pirteänä ja positiivisena paikkana, tämä oli aihe, josta halusin välttämättä kirjoittaa jotakin. Yksin oleminen ja yksinäisyys ovat hyvin samankaltaisia sanoja, mutta ne tarkoittaa aivan eri asioita. Itse miellän yksin olemisen sellaiseksi, että on omasta vapaasta tahdostaan välillä yksin ja nauttii siitä. Esimerkiksi minun mielestäni välillä on ihanaa jäädä yksin kotiin viikonlopuksi. Silloin saa kuunnella sellaista musiikkia kuin haluaa, niin kovaa kuin haluaa ja katsoa televisiosta ihan mitä tahansa tekee mieli.
Kaikenkaikkiaan mä nautin yksin olemisesta tosi paljon ja tarvitsenkin välillä ihan sitä omaa aikaa. Saan aika harvoin olla kokonaan yksin kotona, mutta onneksi on olemassa oma huone, jonne saa aina mennä, kun haluaa olla yksin. Kun mä oon yksin, mä kuuntelen musiikkia tai kirjoitan ajatuksia jonnekin ylös. Useimmiten mun kalenteri päiväkirjaan. Sinne kirjoittelen lyhyesti päivän tapahtumista ja ylipäätään fiiliksistä. Tätä mä oon tehnyt nyt jo neljän vuoden ajan, enkä varmasti tuu ihan heti lopettamaankaan. Nyt myöhemmin on ollut esimerkiksi tosi hauska lueskella joitain 15-vuotiaan Sofian ajatuksia. Yksin ollessa mä myös monesti katselen eri sarjoja ja elokuvia koneelta.
Jos kuitenkin ollaan tarkkoja, niin kukaanhan ei koskaan ole ihan yksin. Maapallolla elää yli seitsemän miljardia ihmistä, joten on täysin mahdotonta että kukaan olisi yksin. Siksi tuntuukin niin oudolta, että jotkut tuntevat olonsa yksinäisiksi, vaikka ympärillä on niin paljon muita ihmisiä. Ei toki sovi unohtaa myöskään sitä, että luokan suosituinkin oppilas saattaa tuntea olonsa oikeasti yksinäiseksi. Yksinäisyys on kauhea ja raskas tunne. En haluaisi kenenkään tuntevan oloaan yksinäiseksi, koska se on kamalinta ikinä. Ei ole ketään, jolle kertoa uutisista, oli ne sitten hyviä tai huonoja. Onneksi itse olen päässyt tuosta tunteesta eroon, vaikka yläasteen aikana tuntuikin että tämä on täysin pysyvä tunnetila.
Yläasteen aikana mulla ei siis varsinaisesti ollut ketään ystävää, lähinnä vain kavereita, jolle olisin pystynyt avautumaan oikein kunnolla. En viettänyt luokkalaisteni kanssa ollenkaan aikaa vapaa-ajalla, hyvä jos edes tervehdimme toisiamme. Olimme vain niin eri planeetoilta. Onneksi kaikki muuttui, kun menin lukioon. Löysin heti ihmisiä, joiden kanssa olin samalla aaltopituudella ja joille pystyin kertomaan ihan kaiken. Näiden ihmisten kanssa yhteydenpito on säilynyt, vaikka asummekin nykyään kaikki eri paikkakunnilla ja se on aivan ihana asia. Vaikka viihdynkin suurimman osan ajasta yksin, kuten jo aiemmin sanoinkin, en silti tiedä mitä olisin tehnyt, jos lukiostakaan ei olisi löytynyt niitä aitoja ja oikeita ystäviä. Siispä olenkin niin kiitollinen kaikista ystävistäni tällä hetkellä. En nyt sano nimiä, mutta tunnistatte itsenne kyllä tästä tekstistä, siispä kiitos ♥
Yläasteen aikana mulla ei siis varsinaisesti ollut ketään ystävää, lähinnä vain kavereita, jolle olisin pystynyt avautumaan oikein kunnolla. En viettänyt luokkalaisteni kanssa ollenkaan aikaa vapaa-ajalla, hyvä jos edes tervehdimme toisiamme. Olimme vain niin eri planeetoilta. Onneksi kaikki muuttui, kun menin lukioon. Löysin heti ihmisiä, joiden kanssa olin samalla aaltopituudella ja joille pystyin kertomaan ihan kaiken. Näiden ihmisten kanssa yhteydenpito on säilynyt, vaikka asummekin nykyään kaikki eri paikkakunnilla ja se on aivan ihana asia. Vaikka viihdynkin suurimman osan ajasta yksin, kuten jo aiemmin sanoinkin, en silti tiedä mitä olisin tehnyt, jos lukiostakaan ei olisi löytynyt niitä aitoja ja oikeita ystäviä. Siispä olenkin niin kiitollinen kaikista ystävistäni tällä hetkellä. En nyt sano nimiä, mutta tunnistatte itsenne kyllä tästä tekstistä, siispä kiitos ♥
Tämä postaus on tähän mennessä mun postauksista kaikista henkilökohtaisin, vaikka olisin toki voinut vielä syvemmällekin mennä tähän aiheeseen. Ja kieltämättä mua vähän jännittääkin julkaista tämä. Kertokaa toki rehellisesti mielipiteenne, että pitäisikö minun jatkossakin kirjoittaa tämän tyyppisiä postauksia, vai saako tämä suosiolla jäädä viimeiseksi. Ainiin, tämän postauksen kuvat on otettu viime kesänä, kun oltiin ajelemassa auringonlaskun aikaan. Muokkasin ne vain tätä postausta varten mustavalkoisiksi.






















