Urahaaveita

Lauantain opiskelu postauksen jälkeen onkin hyvä siirtyä urahaaveet postaukseen, jonka bongasin alunperin Roosan blogista. Mulla on ollut elämäni aikana monia erilaisia haaveammatteja, joista suurimman osan oon kuitenkin halunnut pitää salassa muilta. Tässä postauksessa saattaa siis olla muutama yllättävä ammatti jopa mut paremmin tunteville!

Lapsena ehdottomasti mun pitkäaikaisin haaveammatti oli eläinlääkäri. Rakastin (ja rakastan kyllä edelleen) eläimiä niin paljon, että halusin tulevaisuudessa auttaa eläimiä parhaani mukaan. Kasvaessani vanhemmaksi, tajusin kuitenkin että en pystyisi näkemään kärsiviä eläimiä tai naarmuja. Nyt vielä vanhempana olen ajatellut, että en todennäköisesti olisi pystynyt myöskään rokottamaan eläimiä. Tämä oli kuitenkin mun ykkös haaveammatti melkeinpä koko ala-asteen ajan ja olin yhteen aikaan varma, että isona tulen olemaan eläinlääkäri.

Jossain vaiheessa tuon eläinlääkärin rinnalla alkoi kulkea balettitanssija. Luulen, että tähän vaikutti suuresti Anniina Ballerina lastenohjelma, joka oli siihen aikaan mun (ja varmasti monen muunkin) suuri suosikki! Tuskin musta kuitenkaan kummoista balettitanssijaa olisi tullut, koska mulla ei ole mikään parhain rytmitaju, enkä todellakaan osaa tanssia :-D Silti wanhat oli tosi ihana tanssia ♥

Kun tuo eläinlääkäri vaihe alkoi pikkuhiljaa laantumaan, aloin ajattelemaan että mustahan tulisi tosi hyvä opettaja. Olin koko elämäni ajan kuullut, että puhun tosi selkeästi ja kovalla äänellä ja se sitten rinnastui jotenkin tähän. Ajattelin, että koska selkeä ja kova ääni on kerran vahvuuteni, opettaja olisi juuri oikea ammatti minulle. Pitihän opettajan sentään olla selväsanainen ja hänellä piti olla kuuluva ääni. Tavallaan en tätä ammattivaihtoehtoa vieläkään sulje pois, koska tykkäsin kyllä viime keväänä olla pari päivää sijaisena 1.-4.-luokilla, mutta tällä hetkellä olen kyllä enemmän kuin tyytyväinen tulevaan ammattiini.

Seuraavaksi kaikkein lyhytaikaisin haaveammattini: kielenkääntäjä. 7.-luokalla rakastuin niin paljon englantiin ja ruotsiin, että ajattelin tulevaisuudessa haluavani kääntää englannin- ja ruotsinkielisiä kirjoja suomeksi. Luin siihen aikaan myös tosi paljon englanninkielisiä kirjoja. Tässä tuli kuitenkin kärsimättömyys vastaan: tällainen työ vaatisi varmaan tosi paljon kärsivällisyyttä ja sitä multa ei tiettyjen asioiden suhteen löydy ollenkaan ja tämä on yksi niistä.

Sitten vihdoin ja viimein 8.-luokan TET-harjoittelun aikana tajusin sen lopullisen haaveammattini: lastenhoitaja/ohjaaja/sosionimi. Muistan, kuinka mua harmitti viikon päätteeksi lähteä pois päiväkodista. Olin nauttinut siellä olemisesta niin paljon, että olisin voinut jäädä sinne vielä paljon pidemmäksikin aikaa. Tällä tiellä tosiaan ollaan edelleenkin.

Mulla on ollut niin kiireinen viikko, että en ole ollenkaan kerennyt vastaamaan teidän kommentteihin. Korjaan asian kuitenkin heti tämän julkaisun jälkeen! Millaisia haaveammatteja teillä on ollut elämänne aikana?