lauantai 27. toukokuuta 2017

4 things I fear the most

Pelko on varmaan kaikille ainakin jollain tasolla tuttu tunne. Ainakin pienenä tosi monet pelkäävät esimerkiksi pimeää tai hirviöitä. Mitä isommaksi kasvaa, niin sitä paremmin tajuaa, että pimeää ei tarvii pelätä tai hirviöitä ei ole oikeasti olemassa. Kaikki pelot ei kuitenkaan katoa, edes aikuisenakaan. Tässä postauksessa ajattelinkin hieman kertoa joistain peloistani.

I'm sure that everybody fears something. At least as a child many of us fears darkness or monsters. When we grow up and become older and older, we realize that it's needless to fear darkness and there are no monsters. All fears don't disappear even if we grow up, not even as an adult. In this post I thought to tell you little bit about my fears.
Fears 1
1. Yksin jääminen
Yksin jäämisellä tarkoitan sitä, että mun kaikki kaverit hylkäis mut ja jättäis mut ihan yksin. Tiedän, että tää on ihan turha pelko, koska kaikki mun kaverit on aivan ihania, mutta en voi sille mitään. Tää pelko johtuu varmaan mun yläaste ajoista. Tunsin toki kaikki mun luokkalaiset (kuka tälläsellä pienellä paikkakunnalla nyt ei omia luokkalaisiaan tuntisi), mutta en oikeen kenenkään kanssa kokenut sellaista tietynlaista yhteyttä, joten kaikki mun kaverit oli mua vanhempia tai nuorempia. Sitten kun 9.-luokka koitti, olin välitunneilla ihan yksin. Viestittelin tietysti mun kavereiden kanssa, mutta ei se ollut sama asia kuin se, että olisin jutellut heidän kanssaan kasvotusten. Yksin oleminen on joskus ihan ok, mutta jos joutuu olemaan koko ajan yksin, se ei ole enää kivaa.

1. To be left alone
When I say to be left alone, I mean that all my friends would reject me and leave me alone. I know that this isn't possible because all my friends are amazing but I still fear this. I think this fear is the result from my junior high school. Of course I knew all my classmates (I live in the little village, so everybody knows each other) but I didn't feel myself comfortable around them. So all my friends were older or younger than me. When I was in the 9th grade, I was alone during the breaks. Of course I sent messages for my friends but it wasn't the same as talking face to face. Being alone is sometimes fine but when you have to be alone all the time, it isn't fun anymore.
Fears 2
2. Korkeat paikat
Korkeita paikkoja oon pelänny aina. Muistan jo pienenä, kun mentiin äitin ja Tapanin kans kesälomareissulle ja yhessä kaupungissa oli näkötorni, jonne sai kiivetä ja mä itkin koko matkan ylös ja alas asti, koska mua pelotti niin paljon. Nykyään toi pelko ei oo ehkä niin kauhea kuin se silloin oli, mutta välttelen silti parhaani mukaan kaikkia korkeita paikkoja, hahah.

2. High places
I've always been afraid of high places. I remember when I was younger when me, my mum and Tapani went for a little trip in the summer, there was an observation tower in one town where all people could go. I cried the whole time when we going up and I stopped when we were back on the ground. Nowadays my fear for high places is not so bad but I still do my best to avoid high places, hahah.
Fears 3
3. Lentäminen
Tää saattaa kuulostaa tosi oudolta, varsinkin kun tykkään matkustamisesta muuten niin paljon. Sillon kun olin menossa Lontooseen mun tädin ja hänen miehensä kanssa melkein neljä vuotta sitten, en meinannut saada lentoa edeltävänä yönä unta ollenkaan, koska mua pelotti niin paljon, että lentokone tippuu maahan kesken lennon ja me kaikki kuollaan. Silti sitten kun ollaan päästy ilmaan, tykkään olla lentokoneessa! Ikkunapaikka on tietysti se paras paikka.

3. Flying
This might sound little bit weird because I love travelling so much. When I was going to London with my aunt and her husband about four years ago, I couldn't sleep because I was afraid that the plane would fall and we all would die. But after all, when the plane is in the air, I love to be there. The seat next to the window is the best seat, of course!
Fears 4
4. Tulevaisuus
Mulle tulevaisuuden pohtiminen on aina ollut vaikeaa. Tuntuu pelottavalta ajatella, että nyt lukion jälkeen mun pitää tietää mitä mä haluan elämälläni tehdä. Tietenkin aina voi kouluttautua johonkin toiseen ammattiin, mutta silti tuntuu niin lopulliselta, että mun pitää nyt tietää mitä alaa haluan lähteä opiskelemaan, että saisin joskus tulevaisuudessa työpaikankin. Lisäksi mua pelottaa, että entä jos mä en pääse niihin kouluihin sisään mihin mä oon hakenut. Mitäs mä sitten teen? Vaikka 18-vuotiaana ollaan jo täysi-ikäisiä, musta tuntuu että 18-vuotias on silti aivan liian nuori päättämään siitä, mitä hän haluaa elämässään tehdä.

4. Future
For me, it's always been difficult to think about the future. It feels scary to think that now right after the high school I have to know what I want to do with my life. Of course there's always a possibility to retrain for something new occupation but it feels so strange that now is time for me to decide what I want to study to get a job in the future. What should I do if I don't get in to the school where I wanted? Even if 18-year-old is already an adult, I think that it's too early for 18-year-old to decide what she/he wants to do with their lives.

Onko teillä mitään pelkoja?

Do you have any fears?

-Sofia

12 kommenttia:

  1. Minäkin pelkään yksin jätetyksi tulemista ja sitä, että menetän jonkun minulle tärkeistä ihmisistä, kuten parhaan ystäväni äkillisesti ja aivan liian aikaisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi läheisten menettäminen on kans kyllä yks mun suurimmista peloista. :/

      Poista
  2. Tosi hyvä postaus! Itsekin pelkään yksin jäämistä. Jos vain herään joku aamu eikä kukaan enää haluakaan olla kanssani missään tekemisissä tai tapahtuu jotain kauheaa. Mutta pitää vain toivoa, että niin ei käy ainakaan liian varoittamatta!
    http://mahdollisestiehka.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Toivottavasti kukaan ei joudu olemaan yksin elämänsä aikana, koska se olis kauheaa :/

      Poista
  3. Todella hyvä postaus! Pelkään itsekkin yksin jäämistä. Ennen olin aivan kauhuissani tulevaisuudesta, mutta onneksi en enään. Luotan että jokaiselle on se oma polku:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Sekin on kyllä totta. Kunpa sitä pystyis kurkkaamaan vaikka vuoden eteenpäin että näkis mitä sitä elämässään silloin tekee, niin saattais vähän helpottaa :D

      Poista
  4. A brilliant and thought-provoking post, Sofia. Like you, I am afraid of heights too! I like the idea of Ferris Wheels, but I won't go on one! When I was a child, I used to be terribly afraid of the dark, but not so much anymore, unless my overactive imagination takes flight! haha!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Thank you so much, Nerine! :) Even if I'm afraid of heights, I actually like Ferris Wheels. Hahah, I have overactive imagination too! :D

      Poista
  5. Siis sulla on täysin samanlaiset pelot niin kuin mullakin! Mä olen jopa käynyt 6-vuotiaana terapiassa tuon yksin jäämisen pelon takia ja vaikka siitäkin on jo monia vuosia aikaa niin ei ne vahvimmat pelot välttämättä katoa...

    http://misslittlemarie.blogspot.fi/

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksin jäämisen pelko on kyllä aivan kamala. Varsinkin, jos se pelko oikeasti ottaa vallan.. Niinhän se on, mutta toisaalta ihan hyvä että noihin pelkoihin on olemassa myös ammattiauttajia. :)

      Poista
  6. Olipa mielenkiintoinen postaus! :) Mä pelkään kyllä todella paljon samoja juttuja kuin sä! Mutta mun pelkoni ovat jotenkin helpottuneet. Ennen pelkäsin ihan hulluna yksin jäämistä ja sen myötä karkotin kaikki mun rakkaimmat kun olin aivan liian riippuvainen ja pelokas. No onneksi siitäkin pääsi eroon vaikka edelleen tietenkin tuo kummittelee mielessä.. Korkeat paikat on pelottavia tai ehkä enemmän pelkään putoamista niistä! Silti aina menen korkeisiin paikkoihin, mun mielestä pelot pitää voittaa ja tehdä asioita jotka pelottavat, koska en halua, että pelot hallitsevat elämää. Pelkään kyllä edelleen jonkun verran lentämistä, mutta se ei estä mua matkustamasta. Muakin pelottaa juuri, että se kone tippuu.. Oon myös samaa mieltä, että 18-vuotias on liian nuori päättämään mitä elämältään haluaa, vaikka mä haluankin aika paljon samoja asioita kuin silloin niin silti.. :D Tulipa pitkä ja sekava kommentti, mutta tämä postaus herätti paljon ajatuksia! Lisää tälläisiä postauksia :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos paljon! ♥ Mulla toi yksin jäämisen pelko näky aikasemmin siinä, että ajattelin aivan liikaa mun tekemisiä ja sanomisia. Esimerkiksi joidenkin ihNmisten seurassa saatoin istua ihan hiljaa vaan sen takia, että en sanoisi mitään väärää ja karkottaisi heitä ympäriltäni. Nykyään pystyn kuitenkin olemaan ihan oma itseni ihmisten kanssa suurimman osan ajasta, tai ainakaan en mieti kaikkea niin paljon kuin aikaisemmin.
      Se on kyllä totta, että pelkojen ei pitäisi antaa rajoittaa elämää! Nyt kun oikein alan miettimään, niin aika moni asia mun elämästä ois kokonaan jääny toteuttamatta, jos en olisi uskaltanut tehdä jotain asiaa, mitä pelkään.
      Kiva kun postaus herätti ajatuksia ja kiitos vielä kerran kommentista! :)

      Poista